Nähdään poronhoitoalue uusiksi niin porotalouden kuin luonnon monimuotoisuuden kannalta

Poronhoito on muuttunut paljon viimeisten vuosikymmenien kuluessa. Sukset ja jäkäläkankaat ovat kehittyneet moottorikelkoiksi, mönkiöiksi, helikoptereiksi ja tarharuokinnaksi. Sen sijaan asenteet eivät ole juuri muuttuneet. Esimerkiksi suurpedot nähdään ylivoimaisena haittana, vaikka vahingot korvataan kaksikertaisesti, mutta liikennetappioista ei juuri puhuta. Poroja kuolee vuosittain liikenteessä noin 3000 ja petojen saaliksi jää noin 2000 sarvipäätä.

Vain reilut tuhat ruokakuntaa harjoittaa porotaloutta

Nykyistä poronhoitoaluetta vastaavalla alueella poroja on paimennettu 1700-luvulta lähtien, ja poronhoitoalueen rajat ovat pääsääntöisesti peräisin vuoden 1932 poronhoitolaista. Sen jälkeen aluetta on muutamaan otteeseen laajennettu.
Perinteisessä paimentolaisessa poronhoidossa perheet vaelsivat poroinensa pitkiä matkia talvilaitumilta kesälaitumille ja päinvastoin. Tänä päivänä poronhoitoalue on jaettu 56 paliskuntaan, eikä perinteistä paimentolaisuutta enää esiinny.
Noin puolet poronomistajista harjoittaa porotaloutta päätoimisesti. Eteläisiin paliskuntiin siirryttäessä osa-aikaisten poronhoitajien määrä kasvaa ja poromäärien koko pienenee. Vähäisempi porokarja johtuu osaltaan tavasta, jossa lapsille annetaan oma korvamerkki ja muutama poro.

Poronhoitovuoden keskimääräinen yrittäjätulo on alentunut 6 380 eurosta 5 160 euroon vuonna 2011. Eniten se on heikentynyt poronhoitoalueen eteläisissä paliskunnissa, jossa se on monen yrittäjän osalta jopa tappiollista. Pienet poromäärät, kasvavat tuotantokustannukset kuten isot kertaluokkaiset investoinnit (moottorikelkka, mönkiä jne.) ja bensanhinnan nousu, poronlihan hinnan lasku ja kasvaneet petovahingot syövät pohjan toiminnalta.

Haittana porojen ylilaidunnus ja ilmastonmuutos

Porojen ylilaidunnuksen lisäksi ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat jo näkyvissä pohjoisessa luonnossa. Muutokset ovat vielä pieniä, mutta tulevaisuuden näkymät eivät ole ruusuisia. Esimerkiksi tuoreimman uhanalaisuusarvioinnin mukaan ilmastonmuutoksen merkitys sammalten uhanalaisuuden syynä ja uhkatekijänä nousi vahvasti esille. Myös putkilokasvien osalta ilmastonmuutos vaikuttaa pohjoisten kasvien uhanalaistumiskehitykseen porojen liikalaidunnuksen ohella.

Kuva Juha Laaksonen.

Porotalous käy kamppailua elintilasta myös suurpetojen ja metsäpeuran kanssa. Harvaan asuttu eteläinen poronhoitoalue on mitä soveliainta elinaluetta niin suurpedoille kuin hupenevalle metsäpeurakannalle. Nythän uhanalaiset susi ja ahma heikentävät entistään Kuhmo ja Sotkamon peurakantaa puhumattakaan karhuista ja ilveksistä.

Lisäksi suurpedot aiheuttavat suhteellisesti eniten porovahinkoja juuri eteläisissä ja itäisissä paliskunnissa. Herääkin kysymys, onko enää 2000-luvun Suomessa tarvetta varata noin 36 prosenttia maamme maapinta-alasta osaksi tappiolliseen taloudelliseen toimintaan, jota harjoittaa vain hyvin pieni määrä pää- tai osa-aikaisia yrittäjiä — Kokonaisuuden, siis myös porotalouden elinvoimaisuuden, kannalta olisi järkevää, että porohoitoalueen laajuus tarkasteltaisiin uudelleen. Sen eteläraja voisi kulkea vaikka Rovaniemen korkeudella.