Biosfäärialue on Suomessa hyödyntämätön brändi

Menetetty marjakangas.
Kuvat Riku Lumiaro.

Suomessa on kaksi biofäärialuetta ja kolmatta ollaan perustamassa, mutta harva luonnonsuojeluammattilainen suuresta yleisöstä puhumattakaan tietää niistä. Minäkin olen retkeillyt niillä usein tietämättä alueiden kansainvälisestä arvostuksesta tai olemassaolosta.

Vasta vähitellen työni kautta olen päässyt tutustumaan niin Saaristomeren kuin Pohjois-Karjalan biofäärialueeseen ja tämän kokemuksen tarjoamaan kokonaisvaltaiseen näkemykseen alueiden käytöstä ja vaalimisesta.

Muistan hyvin kun kerran ihmettelin Pohjois-Karjalassa Patvinsuon kansallispuiston rajalle tehtyä voimaperäistä avohakkuuta. Se oli laaja avoin alue ilman ainuttakaan puuta. Kuiva kangas oli sekä äestetty että laidoiltaan ojitettu. — Eihän tuollaisessa maastossa voi sienestää tai marjastaa eikä riistakaan tuosta hyödy, puhumatta luontoarvoista!

Tuo kokemus jäi kirkkaana mieleen ja käsitys siitä, ettei luonnonsuojelualueen rajalla tulisi harjoittaa noin kovan linjan metsätaloutta, tavoitteena pelkkä puuntuotanto. Patvinsuon laitamalla kohtasivat tavallaan maksimaalinen suojelu sekä maksimaalinen ja lyhytaikainen luonnon taloudellinen hyödyntäminen.

Tavoitteena luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen luontoa hävittämättä

UNESCO:n Man and the Biosphere (MAB) -ohjelman biosfäärilähestymistavan hyvä puoli on siinä, että siinä suojelua ja hyödyntämistä ei nähdä vastakkaisina. Päinvastoin siinä laajaa aluetta, kuten Saaristomerta, lähestytään kokonaisvaltaisesti ja kestävän hyödyntämisen kautta, jossa suojelu ja luonnon taloudellinen hyödyntäminen limittyvät saumattomasti toisiinsa. Biosfäärialueella voi olla samanaikaisesti sekä kovaa taloudellista toimintaa, kuten kaivoksia tai avohakkuita, että myös tiukasti suojeltua luontoa.

Biosfäärialueella on kolme tavoitetta:
- vaalia luonto- ja kulttuuriarvoja,
- edistää ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä,
- tukea kehityshankkeita, neuvontaa, ympäristökasvatusta ja tutkimusta.

Saaristomeren biosfäärialuetta. Taustalla häämöttää Utön saari.

Luulisi, että Suomessa olisi enemmän biofäärialueita? Varsinkin kun Jorma Ollilan johtama maabrändivaltuuskunta tunnisti yhdeksi Suomen menestystekijöistä puhtaan ja elinvoimaisen luonnon.

Perusajatuksena ihmistoiminnan vyöhykkeisyys

Biosfäärialue koostuu kolmesta vyöhykkeestä, joissa ihmistoiminnan ja siitä aiheutuva luonnon kuormituksen määrä vaihtelevat. Ydinalue on suojeltua luontoa, joka käyttö rajoitettua. Siellä voi kuitenkin retkeillä, marjastaa ja sienestää sekä harjoittaa luontoturismia.

Puskurivyöhykkeen tehtävänä on lieventää ihmistoiminnan haitallisia vaikutuksia. Puskurivyöhykkeellä voi toimia jo aktiivisemmin kuten harjoittaa luomuviljelyä, kalastusta tai luontoa säästävää metsätaloutta. Yhteistoiminta-alue on puolestaan tiheämmin asuttu ja voimaperäisemmän ihmistoiminnan alue, jossa on kaupunkeja, teollisuutta sekä tehometsätaloutta ja -maataloutta.

Kalastaja matkalla verkoilleen biosfäärialueella.

Biosfäärialueen ideana on, että suojeltua luontoaluetta ympäröivillä vyöhykkeillä voidaan harjoittaa kestävää taloutta ydinalueen luonto- ja kulttuuriarvoja tuhoamatta. Tällöin suojelualue ei päätykään raiskioon, josta ei ole enää hyötyä kenellekään moneen kymmeneen vuoteen, vaan alueeseen, jolla voi esimerkiksi marjastaa ja sienestää. 

Valitettavasti tämä perusidea on jäänyt meillä Suomessa yksipuolisen luonnonsuojelukeskustelun jalkoihin. Vielä nykyäänkin luonnon suojelu nähdään usein kustannuksia aiheuttavana haittana tai viivästyksenä, vaikka todellisuudessa me olemme täysin riippuvaisia luonnon ihmiselle tuottamista palveluista.

Lisää luettavaa

Pohjois-Karjalan biosfäärialue
Saaristomeren biosfäärialue
Magaliesbergin biosfäärialuehanke - tavoitteena ihmisen ja luonnon välinen tasapaino